Taikatahdin rakkauden pedagogiikka
Reggio Emilia -pedagogiikka on italialaisen Loris Malaguzzin luoma kasvatusfilosofia. Sen syvin ajatus on auttaa lasta näkemään maailma monin eri tavoin, kaikkia aisteja käyttäen. Malaguzzi puhui lapsen “sadasta kielestä” – tavoista havaita, ilmaista ja oppia, jotka vahvistavat toinen toistaan kuin soittimet orkesterissa.
Aikuinen ei tarjoa valmiita vastauksia. Sen sijaan hän tukee, haastaa ja auttaa lasta pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia itse ja yhdessä kavereiden kanssa. Tieto syntyy vuorovaikutuksessa ja oivalluksen kautta. Aikuinen ei jätä lasta yksin, vaan on turvallinen, mukana kulkeva osa yhteisöä.
Leikin merkitystä ei pidä aliarvioida. Leikissä lapsi kertaa oppimaansa ja opettelee uutta – juuri niitä asioita, jotka häntä kiinnostavat. Samalla hän harjoittelee sosiaalisia taitoja ja luo yhdessä ystäviensä kanssa uusia oivalluksia. Näin oppimisesta tulee luonnollinen osa lapsen elämää.
Lapset työstävät kiinnostuksen kohteitaan projekteina, jotka voivat kestää päivän, viikon tai jopa vuoden. Oppiminen tapahtuu tekemällä: lapsi toimii aktiivisesti opettajan tukemana. Avoimet kysymykset auttavat lasta huomaamaan oman oppimisensa suunnan – mistä lähdettiin, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Näin kehittyy myönteinen ja realistinen kuva itsestä oppijana.
Projektien kuvat ja tuotokset kootaan päiväkodin ja koulun seinille. Ne kertovat lapsen ja ryhmän kokemuksista ja oppimisen etenemisestä. Tämä pedagoginen dokumentointi tekee lapsen päivän näkyväksi myös vanhemmille ja lapselle itselleen. Oma kansio kulkee mukana pitkälle – siihen on ilo palata vielä aikuisenakin.
